Oletko löytänyt osaavan kirjanpitäjän?

Hyvin usein tähän vastataan: ”Kyllä on”. Onneksi olkoon jos näin on. Osaavat kirjanpitäjät ovat nimittäin tuskaisen kovaa vauhtia vähenevä, ei uudistuva luonnonvara. Jotain on pielessä. Tilitoimistot eivät löydä työvoimaa. Ei se toisaalta ihme ole, työ on erittäin vaativaa, raskasta ja vastuu on suuri. Harmillisen monelle riittää viimeistään ensimmäisen tilinpäätöskauden aikaan. Joskus yksikin viikko riittää. 

Allekirjoittanut opiskeli -90 -luvulla kirjanpitoa, missäpä muuallakaan kuin Jyväskylän Ammattikorkeakoulussa. Tätä nykyä allekirjoittanut opettaa kirjanpitäjiä samassa laitoksessa, ihan sivutoimisesti toki. Allekirjoittanut on kokenut syvää maailmantuskaa niin eläinten kohtelusta kuin merien tilasta, mutta erityisesti kirjanpitäjien osaamisen pelastamisesta. Todettava on, että yksi ihminen on aika voimaton, mutta JAMK:n opetustehtävä olkoon minun hiljainen taisteluni osaavien kirjanpitäjien tuhoutumista vastaan. Lisäksi, se on aivan valtavan hauskaa. Opiskelijat ovat teräviä ja ystävällisiä, ei ole opiskelija-aineksessa vika. Missä se vika sitten on?

Miksi hyvä kirjanpitäjä kuolee sukupuuttoon?

Pannan kiristyessä pääni ympäri olen tullut siihen lopputulemaan, että syitä sukupuuttoon on monia. Jotta ei tulisi sanomista, sovittakoon, että seuraavat asiat ovat fiktiota – allekirjoittaneen omia mielipiteitä. Mielipideasioista on vaikea kiistellä. Mutta kuulen mielelläni, jos sinulla lukijani, on toisenlainen mielipide jostain asiasta.

Kirjanpitäjiä ei enää tarvita

Pikkulintu lauloi, että tyyppi 1 möläytti opetusministeriön tyypeille 2-20, että kirjanpitäjien koulutukseen ei tarvitse jatkossa enää panostaa. Koska automatisaatio tulee! Kirjanpitäjiä ei tarvita! Koneet korvaavat kirjanpitäjät!

Herra varjele. Jokainen kirjanpitäjänä itseään pitävä allekirjoitta varmasti tämän: Automatisaatio LISÄSI kirjanpitäjien työtä. Sen lisäksi, se VAIKEUTTI sitä merkittävästi. Ei enää riitä, että muistaa oliko debet ovi vai ikkuna, eikä riitä, että osaa kirjanpitolain ja hyvän kirjanpitotavan, tilintarkastuslain, elinkeinoverolain, osakeyhtiölain, lain avoimesta- ja kommandiittiyhtiöstä, muun yhteisösääntelyn kuten osuuskuntalain, KILA:n ohjeistukset ja lausunnot, kirjanpitoasetuksen, tilinpäätösdirektiivin, tuloverolain, arvonlisäverolain, PMA-asetuksen, verotusmenettelylain, maatalouden tuloverolain, säätiölain, yhdistyslain,  alaan liittyvän EU-sääntelyn ja FAS ja IFRS -standardistot (tästä voi muuten jo arvata, miksi allekirjoittanut totesi tarvitsevansa lakimiestutkinnon, jotta selviää kirjanpidosta).

Kirjanpitäjän täytyy olla nykyään myös erittäin näppärä ohjelmistonikkari. Ehei, ei se riitä että oppii yhden tai kaksi ohjelmistoa. Kirjanpitoja hoidetaan ainakin yhden käden sormimäärällä varsinaisia taloushallinto-ohjelmistoja, sitten on vero-ohjelmistot, budjetointiohjelmistot, muutama ERP, muutama palkanlaskentaohjelmisto ja tietysti asiakkaille räätälöidyt ohjelmistot. Kirjanpito oli nykyiseen verrattuna helppoa silloin, kun se tapahtui modernisti DOS-ympäristössä ja korpulle tallentamalla. Kirjanpitäjien on pitänyt muuttua talouden konsulteiksi jo parikymmentä  vuotta. Sen sijaan alalta on valunut viemäriin se talouskonsultin osaaminen, joka ihan niillä peruskirjanpitäjillä ennen oli. Nyt ei ole kirjanpitäjiä eikä konsultteja. Tai ainakin joukko on harva ja harventuma kiihtyy.

Kirjanpitäjien koulutus ja ne ikuiset määrärahat

Aloittaessani JAMK:n opetustehtävissä en meinannut millään ymmärtää, miten paljon opettajan työhön kuuluu. Resurssi – eli suomeksi ne tunnit, joista ope saa rahaa – ei riitä mihinkään. Tai riittää, mutta opetus on heikoilla kantimilla. Nimittäin joskus ajattelin vielä ryhtyväni täyspäiväiseksi lehtoriksi. Tämän aivopierun sai ammuttua alas nopeasti, kun huomasi sen tehtävämäärän, mitä opettajien on tehtätä OPETUKSEN LISÄKSI. Varmasti tähän moni ope yhtyy: opetus on aivan sivuasia nykyisin oppilaitoksissa. Opettajien aika menee kokouksiin ja projekteihin, joita tunkee joka suunnasta. Ei varmasti mene hirveästi pieleen, jos väitän, että tämä johtuu siitä, että oppilaitosten rahat on hankittava nykyisin ties mistä kissanristitoiminnasta. Satku sieltä ja toinen täältä. Ei siis opetustyöstä. Vaan kursseista, hankkeista, projekteista ja ties mistä. Nykyisin katselen kauhuissani (helpottuneena) tätä vierestä – sivutoimisena säästyn kaikelta tältä. Minä siis vain opetan, juuri sitä mitä halusinkin. Päätoimisena en opettaisi vaan hankkisin oppilaitokselle varoja, mistä milloinkin. Ei tarvinne erikseen kertoa, mitä tämä tekee opettajien jaksamiselle. Sitä vähääkään opetusta ei tule, kun se ope on saikulla.

Kirjanpito osana naisvaltaisia alipalkattuja ammatteja

Jos haluaa huvittaa itseänsä, voi kaivella jostain taloushallintoalan työehtosopimuksen. Palkka ei taida olla vielä edes 2:lla alkavaa kaikilla osaamistasoilla. Kirjanpitäjiksi jostain syystä ajautuu (yli)tunnollisia ja ammattitaitoaan väheksyviä, aivan liian nöyriä ja kilttejä naisihmisiä. Työn todellinen sisältö, tehtävien vaativuus ja vastuu eivät kohtaa samalla planeetallakaan alan palkkatason kanssa. Edelleen, työtä tehdään niillä 2000 euron kuukausipalkoilla – jos oikein hurjaksi mennään, voi tiiminjohtaja saada 3000 eur / kk. Ja pörssi pullistelee taloushallintoketjuja. Ai miksi? On selvää, että itseään ja järjissäpysymistään kunnioittava ihminen ei tee nykyisillä palkoilla kirjanpitäjän työtä. Jo kirjanpitäjän henkilökohtainen rikosvastuu on hurjalla tasolla. Ammattilaiset lähtee alalta. Alalla on vielä kultakimpaleita. Kun tämä kultakimpaleikäluokka eläköityy, tuossa kymmenen vuoden päästä, en kyllä haluaisi olla kirjanpitoa tarvitseva yrittäjä Suomessa.

Vääristynyt kirjanpidon hinta

Joskus vuosituhannen vaihteessa, palkkani oli 8500 mk/kk. Kirjanpitäjänä, tilitoimistossa. Ihan superluksus -työpaikka, ei pienintäkään valittamista. Mutta todellisuus silti oli se, että muistan todenneeni, että jos minun pitää nämä kaikki kirjanpitäjänä osata, kannattaa suoraan mennä oikikseen. Niin kuin sitten meninkin. Edelleen, olen sitä mieltä, että juristin työ on keskimäärin helpompaa kuin kirjanpitäjän. Tässä on lause, jota kannattaa miettiä. Sitä voi miettiä siltä kantilta, että jos palvelua myydään 100 eur / kk hinnalla ulos – onko sitä silloin tekemässä osaava kirjanpitäjä? Voi olla – jos kyseessä on näitä harvenevia kultakimpaleita. Mutta todennäköisesti, vastaus on ei. Näillä kultakimpaleilla ei ole koskaan tilaa uusille asiakkaille. Nuoremmat, työhönsä sen vaatimalla vakavuudella suhtautuvat, osaavat jo hinnoitella itsensä. Ja silti tilanne on se, että osaavaa kirjanpitäjää ei vaan löydy.

Alan toimijoiden vastuu

Useampikin alan toimija on tavalla tai toisella ohittanut tilanteen. Taloushallintoliiton vastine vielä 2020 oli: ”Meistä tässä on hyvää pöhinää, eikä ongelmaa kentällä juuri koeta”. Tämä oli siis liiton vastaus allekirjoittaneelle, kun kysyin vakavasti, että mitä liitto aikoo tälle osaamisvajepommille tehdä. Vuonna 2021 Taloushallintoliitto kuitenkin oli ilmeisesti muuttanut mieltänsä. Tämän vuoden kantaa en ole kuullut. Tilitoimistojen osalta tapahtuu eläköitymistä. Iäkkäämmät yrittäjät ovat vieneet tai viemässä homman maaliin, ilman sen suurempaa sähköistymistä ja modernisointia. Tämä näkyy myös siinä, että osaajia ei ole kasvatettu tilalle.

Itse aloittaessani tilitoimistossa osaamistasoni oli miinusmerkkinen. Pääsin silti töihin, ja erittäin fiksun toimitusjohtajan oppiin. Edelleen muistan kaiken oppimani. Töihin pääsy nykyään on jotain venäläisen ruletin ja ässäarvan raaputtamisen suuntaista lottovoiton loputonta jahtaamista. Rekrytoinnista on tehty sirkus ja ne meidän tarvitsemat kirjanpitäjät ovat kouluttamattomina työttöminä. Työttöminä on satoja, tuhansia fiksuja ihmisiä, jotka saataisi tehokkaalla koulutuksella ja työllä rivistöön muutamassa vuodessa. Olen varma, että alan vaativuudesta huolimatta, kiinnostuneita uusia kirjanpitäjiä saataisi alalle. Mutta ei ole sitä sopivia kirjanpidon syväosaajia tuottavaa koulutusta (vuosien taistelujeni jälkeenkään), eikä kukaan ketään ilman osaamista palkkaa. Töihin pääsee ehkä, jos on 25 vuotta, oikea opintotausta (ainoastaan merkonomi tai tradenomi kelpaa, ei liikaa koulutusta!!) kokemusta on 15 vuotta, mutta ei liikaa! ja osaat kaikki ohjelmistot ja konsernitilinpäätökset ranskaksi ja latinaksi, olet järjestöaktiivi, lahjot sukulaisesi suosittelijoiksi ja iskä pelaa jääkiekkoa rekryfirman omistajan kanssa, joka käy saunailloissa palkkaavan yrityksen henkilöstöpäällikön kanssa. 

Oliko sinulla jo hyvä kirjanpitäjä? Luuletko vai tiedätkö?